Menestystarinat

Hyvin suunniteltu navetta valmistuu ilman ikäviä yllätyksiä

Julkaistu 13.3.2023

Simolan lypsytilalla Askolassa kehittämispäätökset tehdään huolellisen harkinnan ja valmistelujen tuloksena. Sitä ei suunnitelmissa kuitenkaan lukenut, että korona iskee kesken uuden navetan rakentamisen. Siitäkin selvittiin.

Pentti ja Janne Suokannas ovat mainio työpari Simolan tilalla. Juttu luistaa ja yhteisymmärrys tilan toimista syntyy helposti. Pentillä tulee kohta 60 täyteen ja Janne on 26-vuotias. Isä ja poika tekevät paljon töitä yhdessä.

Suunniteltavaa on riittänyt. Uusi navetta valmistui kaksi vuotta sitten. Nyt edessä on maatilan yhtiöittäminen. Maitotilayrittäjä Pentti Suokannaksen mukaan tilan muuttaminen osakeyhtiöksi on monen tekijän summa. Tulevissa investoinneissa on mahdollista saada nuoren viljelijän tuki.

Tärkeää on myös se, että yhtiömuodossa saa siirrettyä vastuuta seuraavalle polvelle eli agrologiksi pari vuotta sitten valmistuneelle Jannelle sujuvammin. Kun osakkaina ovat samaan aikaan kummatkin sukupolvet, se tarjoaa Jannelle helpomman alun maatalousyrittäjänä.

– Olo on hyvä, kun useampi kantaa vastuuta, tiivistää Pentti.

Luonteva askel

Janne Suokannakselle lypsytilalla jatkaminen oli aika helppo päätös, sillä hän on pienestä asti ollut näissä hommissa mukana. Lopullinen päätös jäädä lehmien pariin syntyi siinä, kun lukion jälkeen maatalousalan opiskelu vuonna 2016 Hämeen ammattikorkeakoulussa Mustialassa oli alkamassa.

– Kun pääsykokeissa tuli hyväksyntä, niin se oli siinä, Janne muistelee.

Simolan tila on vielä Pentin perheen nimissä mutta yhtiöittämisen myötä Janne saa oman osansa maatilasta. Jannen pikkuveli Jaakko on vielä lukiossa, mutta hänellä on mahdollisuus päästä yhtiön osakkaaksi, kun Pentti jää Pia-vaimonsa kanssa eläkkeelle. Jaakko osallistuu jo nyt tilan töihin.

Uusi navetta valmistui kaksi vuotta sitten

Simolan tilan sukupolvenvaihdokseen kuului myös maidontuotannon kasvattaminen. Lopullinen päätös uuden navetan rakentamisesta tehtiin, kun Janne lähti opiskelemaan Mustialaan. Kun Janne sitoutui jatkamaan tilalla, tulevaisuutta oli turvallisempi suunnitella: oltiin tarttumassa uuteen aikaan kahden perheen voimin.

Uutta navettaa oli suunniteltu pitkään ennen lopullista päätöstä. Tilan väki vieraili sen takia kymmenissä ja taas kymmenissä paikoissa ulkomaita myöten keräämässä ideoita ja ajatuksia uuteen navettaan. Sitä kautta muodostui kuva siitä, mitä haluttiin.

– Me haettiin raameja eli mihin mittakaavaan voisi päästä ja näytti siltä, että voisimme saada ympäristöluvan tämän kokoiselle yksikölle. Piti myös laskea se, millä tuotannolla saa investoinnin maksettua, Pentti sanoo.

Laskelmien mukaan kahden robotin navetta olisi ollut kallis, mutta tuotanto olisi lisääntynyt vain vähän. Neljän robotin mallilla saatiin rakennettua riittävä maidontuotanto.

Neljän robotin navetta on mitoitettu 300 lypsävälle. Navetassa on tilavuutta 4000 neliötä ja pituutta 100 metriä. Askolan kauniisti kaartuvaan maalaismaisemaan uudisrakennus istuu sopuisasti.

Pituussuunnassa lattiassa on kahden prosentin kaltevuus. Tämä tehtiin sen takia, että se myötäilee maastoa paremmin. Kaadon myötä myös lanta kulkee sujuvammin navetasta lantasäiliöön ja käytävät pysyvät puhtaampina.

Uuden navetan lypsyrobotti analysoi maidon ja saa siitä selville progesteronin, josta pystytään katsomaan lehmien kiima. Hiehojen puolella on käytössä SenseHub-järjestelmä, joka paljastaa kiiman hiehon liikkeistä.

Sukupolvenvaihdos etenee Simolan tilalla hallitusti. Molemmat sukupolvet ovat nyt lypsyhommissa mukana ja yhtiöittämisen myötä nuorempi polvi saa oman siivun tilan omistamisesta.

Korona tuli pahaan paikkaan

Kun navetan rakentaminen oli saatu hyvään alkuun, tuli korona ja Uusimaa suljettiin. Tämä toi pulmia rakentajien kulkemisen järjestämisessä. Iso osa rakentajista tuli Uudestakaupungista eli Varsinais-Suomesta. Myös Virosta tuli väkeä työmaalle. Tavaraa saatiin työmaalle hyvin ja lopulta työväkikin saatiin liikkumaan paikalle. Pentti Suokannaksen mukaan oli hyvä, että vaikeuksista huolimatta navetta päätettiin rakentaa. Janne yhtyy ajatukseen.

Peltoala ja karja ovat kasvaneet hallitusti

Simolan tila on ollut samalla suvulla jo useammassa polvessa. Maito on se, mistä on elanto hankittu. Kun Pentti aloitti tilanpidon vuonna 1988, peltoa oli 36 hehtaaria ja lehmiä 30. Ajassa on eletty ja mittakaava on muuttunut sen myötä.

Kaksi vuotta sitten ennen uuden navetan valmistumista lypsäviä oli 90. Uuden navetan myötä tuotanto kasvoi 2,5-kertaisesti. Karjamäärää kasvatettiin ostamalla muutamilta tiloilta hiehoja. Myös oma kasvatus tuotti lisää lypsäviä, kun käytettiin seksattua eli sukupuolilajiteltua siementä. Tilan tavoitteena on kasvattaa lypsävien määrä 300 lehmään.

Tilalla on nyt peltoa 350 hehtaaria ja lypsäviä 270. Nautojen kokonaismäärä on tilalla nyt 600. Jos sonnit olisi kasvatettu täyteen mittaan kaikki itse, karjan pääluku olisi 800.

– Nyt kun rehuvuodet ovat olleet huonot, niitä on myyty osin vasikkaikäisinä, selventää Janne Suokannas.

Uutta peltoa on hankittu Simolalle jo hyvissä ajoin ennen uuden navetan tekoa. Suurin osa uusista pelloista on viiden kilometrin säteellä kotitilasta. Noin puolet tilan peltoalasta on vuokrattu. Peltojen maaperä vaihtelee mullasta saveen, kaikkea löytyy.

Peltojen määrä linkittyy karjan määrään. Tavoitteena on se, että kaikki peltojen tuotto menee eläinten läpi. Pelloista on nurmella 200 hehtaaria. Siilorehun tekoon käytetään oman tilan viljaa, lähinnä vehnää ja ohraa.

Aurinkopaneeleja ja biokaasutuotantoa

Simolan tilan toiminnan yksi lähtökohdista on se, että ollaan mahdollisimman omavaraisia. Tähän liittyy se, että peltoalaa on riittävästi ja ostorehun määrä jää mahdollisimman pieneksi.

Vielä tämän vuoden puolella tilan sähköomavaraisuutta nostetaan asentamalla noin 250 aurinkopaneelia mm. rehuvaraston katolle.

Suunnitelmissa on ollut myös biokaasulaitoksen rakentaminen, mutta se toteutuu vasta myöhemmin, ehkäpä tämän vuosikymmenen lopulla. Biokaasulaitos tuottaa energiaa ja samalla se muuttaa lannan hygieenisemmäksi ja hajuttomammaksi lannoitteeksi pelloille.

Ayrshire on Simolan väen mieleen

Lehmärodut jakavat mielipiteitä. Ayrshire on ollut selvä valtarotu Suomessa 1900-luvun puolivälin jälkeen ja vasta muutama vuosi sitten holstein ohitti sen tuotosseurantalehmien lukumäärässä mitattuna.

Simolan tilalla valtaosa lehmistä on ay-rotuisia ja vain kolmannes on holsteinia. Ayrshire on jatkossakin tilan ykkösrotu eli jalostus nojaa siihen. Tosin parhaat holsteinit saavat jatkaa tilalla.

– Se on meidän mieltymys. Ayrshireä on helpompi käsitellä, holsteinilla nämä ongelmat ovat isompia, pohtii Janne Suokannas.

Tila on mukana myös kolmen rodun ProCROSS-risteytysohjelmassa. VikingRedin, VikingHolsteinin ja Coopex Montbéliarden yhdistelmän edustajia ei ole vielä tilalla varttunut lypsyikään asti mutta tuloksia odotellaan innolla.

– On se hyvä, jos eläimet kestävät ja on tuotosta, Janne pohtii.

Kestävyyden ja tuotoksen lisäksi tilalla tähdätään jalostuksessa robottisoveltuvuuteen, jalkojen rakenteeseen, vetimiin ja utareisiin.

Uutta navettaa rakennettaessa kannattaa hyvissä ajoin kierrellä ja katsella vaihtoehtoja ja hankkia sen toteuttamiseen hyvä suunnittelija.

Ammattiapu otetaan vastaan

Simolan tilalla riittää töitä, vaikka hommia tehdään kahden sukupolven voimin ja ulkopuolisia vakituisia työntekijöitä on kaksi.

Pentti hoitaa ruokinnat ja Pia-puoliso huolehtii vasikoista. Jannen vastuulla on työ navetassa. Jaakko auttaa ruokinnoissa. Palkattujen työntekijöiden työpanos kohdistuu aamuihin ja iltoihin.

Yksi asia, minkä tilan väki jättää mielellään ammattilaisten vastuulle on jalostus.

– Pitää käyttää muita ammattilaisia, muuten palaa loppuun, vakuuttaa Janne Suokannas.

Faban eläinaineksen asiantuntija ja Simolan tilan asiakasvastaava Marjut Vakkilainen on tuttu vieras Askolan maisemissa. Vakkilaisen mukaan Simolan tila on hyvin hoidettu ja siellä arvostetaan jalostamista. Uudetkin asiat otetaan positiivisesti vastaan.

– Ollaan tuorealkioverkostossa mukana ja hyviä eläimiä on lähtenyt muualle ja jäänyt itselle, Janne kiittelee.

Vakkilainen käy tilalla kahden kuukauden välein. Käynnin aikana katsotaan edellisen käynnin jälkeen poikineet lehmät ja arvion jälkeen mietitään tilan väen kanssa, jatkaako eläin alkiovastaanottajana. Lisäksi jokaisen lehmän rakennearvostellaan ja pohditaan, mihin ryhmään eläin sijoitetaan.

– Janne on harvinainen nuori, sillä hän on aina mukana jalostamassa, Vakkilainen iloitsee.

– Kun eläimet kestävät enemmän, saadaan keskituotosta parannettua, Janne muistuttaa.

Omavaraisuutta kasvatettava

Simolan tilan elämä on ollut viime aikoina täynnä muutoksia ja uuden suunnittelemista. Uusi navetta, sukupolvenvaihdos, yhtiöittäminen, kustannusten nousu, inflaatio sekä takavuosien kuivat kesät ovat teettäneet töitä.

Tilan tavoitteena on olla nykyaikainen ja kehittyvä maitotila. Kannattavuuden kannalta on tärkeää saada omavaraisuus mahdollisimman korkealle ja esimerkiksi valkuaista pitäisi saada kasvamaan omilla pelloilla enemmän. Härkäpapua on pohdittu viljelykiertoon tilalla.

Yksi valopilkku tulevaisuutta ajatellen on se, että Jannen yhden vuoden ikäinen Viljami-poika on niin innoissaan maatilasta, että hän haluaa joka päivä tulla katsomaan eläimiä. Tässä pikkumiehessä näyttää olevan karjafarmarin elkeitä.