Kutsuhuuto saa edelleen lehmiin liikettä 

”Prprpruitsiikkipruiiii, pruprupruiii. Tulukeepa tänne. Pruii, pruiiii…”

Tällä kutsumahuudolla Jussilan tilan emäntä Katja Weman Kuopion Kaislastenlahdelta houkuttelee lehmiään metsäisen laitumen reunalta luokseen. Wemanin äiti on lähtöisin Varpaisjärveltä ja sieltä se kutsumahuutokin periytyy.

Metsikössä alkavat pian oksat rätistä, kun kuusi nautaa kirmaa emäntänsä luokse. Tilan vitivalkoinen hevonen kuulee saman kutsun ja liittyy myös iloisten juoksijoiden joukkoon.

Wemanilla on hyviä muistoja lehmistä, ja se on pitänyt hänet tiiviisti niiden parissa.

– Lapsena minun tehtävänä oli aina hakea lehmät laitumelta ja kuhtua ne, Katja muistelee.

Välillä hoidossa on ollut 140 lypsävää, nyt niitä on selvästi vähemmän. Tilan karjasta löytyy pohjoissuomenkarjaa ja puoliksi wagyu-rotuisia nautoja. Wagyu on alun perin japanilainen liharotu.

– Haluan lypsää omat maidot, tehdä omat juustot ja tuottaa omat lihat. Sen takia meillä on omat lehmät, Katja Weman selventää.

Kutsuhuuto kaikuu myös museotilalla Hämeessä

Tammela on Hämeessä, ja sieltä Vekkilän museotilan pihalta kuuluu myös lehmiä kiinnostavia ääniä.

”Vasu tulee, tule tulee. Nalle tulee. Pipsa tulee. Hyvä vasuvasuvasu tulee…”

Museotilaa emännöivän Kristiina Liinaharjan vanhemmilla ei ollut lehmiä, mutta Kristiinan pappa ajoi karjaa laitumelle. Kristiinan isä on pelimanni, joten jollottelu on tullut sitä kautta tutuksi tyttärelle.

Liinaharja tietää, että lehmiä pitää palkita, jotta ne tottelevat kutsua. Palkinto voi olla herkku, lypsy, rapsuttelu tai uusi mehevämpi laidun. Varsinkaan lapinlehmille ei parane kovin montaa kertaa tuottaa pettymystä.

– Sitten ne kyllä muistelee pahalla, että enpäs tuukkaan. Saat ihan itse juosta, jos ei oo palkintoa, Kristiina Liinaharja naurahtaa.

Katja Weman ja Kristiina Liinaharja ovat yhtä mieltä siitä, että kutsuhuuto helpottaa karjanhoitoa. Nautojen rauhoittaminen tai esimerkiksi kuljetusautoon saaminen sujuvat paremmin, kun käytössä on kutsuhuuto.

– Kyllä se säästää askeleita, kun niitä askeleita tulee muutenkin tarpeeksi, sanoo Weman.

– Jos ne sattuisi aidasta karkaamaan, niin kylläpä ne tulee hännät suorina, kun huudellaan, jatkaa Liinaharja.

Ikiaikainen perinne

Karjankutsuhuudot ovat osa suomalaista kansanperinnettä. Huutojen avulla saatettiin karjaa uudelle laitumelle, juomapaikalle tai navettaan. Kun karjaa kutsuttiin, lehmät myös vastasivat siihen.

Karjankutsuhuuto voi olla yhden tavun tai sanan ja sävelen toistoa, tai se voi olla useamman sävelen ja sanan kaari. Lounais-Suomessa ja Satakunnassa kutsuhuudot olivat vähäsanaisia ja pelkistettyjä: ”Tsee tsee” kaikui usein Varsinais-Suomessa. Ahvenanmaan kutsuhuudossa sävelet kaartuivat korkealle, ja mannersuomalaisessa huudossa sävel yleensä laski lopussa. Pohjanmaalla oli tapana käyttää kahta kutsujaa samaan aikaan.

Kutsumahuudot elävät kulttuurissamme

Nykyajan robottipihatossa karjaa pitää kutsua harvoin. Kutsuhuudot elävät silti mielissämme ja ne innostavat myös kulttuuriväkeä.

Lapinlahdella innostuttiin karjankutsuhuudoista niin paljon, että siellä järjestettiin vuosituhannen vaihteessa karjankutsunnan SM-kisat. Kisoja pidettiin muutamia kertoja Lapinlahden lehmisavut -kesätapahtuman yhteydessä.

Etelä-Pohjanmaan Kuortaneella pidetään vuosittain Museokuhinat vaihtuvalla teemalla. Viimeksi teemana oli ”Paimenessa”, ja se toteutettiin juuri karjankutsuhuutoesityksellä, vahvalla huumorilla höystettynä.

Niityillä kaikuva kutsuhuuto oli mielessä myös Kuhmon kaupunginjohtajalla Tytti Määtällä, kun hän piti liki kaksi vuotta sitten uudenvuodenpuheen teemalla ”Täyttä elämää metsän ja kulttuurin valtakunnassa”:

”Kuin karjankutsuhuuto kesäisellä niityllä, joka saa aikaan lehmien jalkojen tömistelyä, suoria häntiä ja kirmaamista kutsujaa kohti. Sellainen on Kuhmon kutsuhuuto ja kuuluu kauas, mikäli me kaikki yhdymme siihen ja kutsuhuudossa kuuluu usko tulevaisuuteen.”

Teksti, kuvat: Lassi lähteenmäki

Lisää asiaa karjan kutsumisesta löydät helmikuun Nauta-lehdestä 1/2023!