Bioturva on huomioitu tarkkaan Maitorantalassa

Maitorantalan tila sijaitsee hienolla paikalla Nurmijärven rannalla Sysmässä Päijät-Hämeessä.  Tilan isäntäpari Jonna ja Ville Nieminen elävät kiireistä ja mielenkiintoista aikaa. He pyörittävät kahdestaan yhden robotin tilaa ja heillä on 3-vuotiaan pojan lisäksi elokuussa syntynyt tyttö. Jonna on tällä hetkellä vanhempainvapaalla, mutta työskentelee normaalisti oman tilan lisäksi 50 %:n työajalla VikingGeneticsin alkionsiirtoeläinlääkärinä. Navetan toiminnot onkin suunniteltu niin, että ne hoituvat 1,5 henkilön voimin.

Ville otti tilan haltuunsa vuonna 2013 ja Jonna tuli mukaan vuonna 2015. Hiehopihatto rakennettiin kolme vuotta myöhemmin ja vuonna 2021 valmistui uusi robottinavetta. Tärkein kriteeri uuden navetan suunnittelussa oli helppous. Navettahommien on oltava tehtävissä yksin ja kenen tahansa pitäisi pystyä tekemään ne. Selkeä työnjako lisää tehokkuutta. Ville vastaa konepuolesta ja rehunteosta sekä isosta osaa navettatöistä. Jonna keskittyy jalostukseen, tiineytykseen liittyviin askareisiin sekä eläinlääkärin töihin. Faban seminologit käyvät myös tarvittaessa siementämässä. Erillisruokintaan päädyttiin helppouden perusteella, koska se pysyy samanlaisena ruokkijasta riippumatta.

Navetan laajennuksen yhteydessä ostettiin vain yhdeksän hiehoa kahdesta eri karjasta. Hiehot ostettiin kesällä, jolloin karanteeni järjestyi laitumella. Tautiturvallisuuden painottamisen vuoksi karjassa oli aluksi pientä vajausta. Ratkaisu on kannattanut, sillä tilalla ei ole ollut tarttuvia sorkkasairauksia tai esimerkiksi kryptosporidioosia tai mycoplasmaa.

Tilan eläinaineksen asiantuntijana toimi pitkään Faban Sanna Kosonen. Hiljattain asiantuntijaksi vaihtui Heikki Kirjavainen, joka oli jutuntekopäivänä rakennearvostelu- ja jalostussuunnittelukäynnillä.  ”Karjan jalostustavoitteena on ollut eläinten tasakokoisuus, etenkin holsteinissa haetaan maltillista kokoa”, Jonna kertoo. Myös sopivuus robotille on ollut tärkeää. Alkiohuuhteluja tilalla tehdään noin kerran vuodessa ja alkionsiirtoja tehdään jonkin verran.

Tautisuojaus kunnossa

Navetan ja hiehopihaton ympäristöt ovat siistejä, eikä pihalla näy ylimääräisiä rojukasoja, joissa jyrsijät voisivat pesiä. Huonot rehut kuljetetaan kuivalantalaan ja ostorehut ovat siiloissa suojassa. Näin jyrsijöillä ei ole ravintoa tarjolla, mikä edesauttaisi niitä lisääntymään. Hyvin suojattuihin rehuaumoihin haittaeläimet eivät myöskään pääse sotkemaan. Haittaeläinten torjuntasuunnitelma on kirjattu tilan omavalvontasuunnitelmaan. Bioturvallisuuden parantamiseksi Niemiset aikovat rakentaa säilörehulle siilot.

Piha on hiekkapohjainen, navetan ympärillä on lisäksi soraa ja ovien kohdilla betonilaatta. Bioturvallisuuden näkökulmasta asfaltoitu piha on paras ja se on Niemistenkin tulevaisuuden haaveena. Ennen sitä piha ja tiet pidetään mahdollisimman hyvässä kunnossa ja kuivina. Kuran välityksellä kuljetusautot voisivat tuoda tai kuljettaa eläintauteja eteenpäin.

Välitysvasikoille on ryhmäiglu kauempana navetasta. Samoille kohdille tehdään aina tarvittaessa teuraseläimille odotusalue siirtoaidoista. ”Eläimet viedään sinne suojaan ruoan ja juoman kanssa odottamaan hakua. Autokuski voi noutaa eläimet itsenäisesti”, Jonna kertoo. Myös raatojen säilytyspaikka on kauempana navetasta. Kuljetusautojen ei siten tarvitse tulla kovin lähelle navettaa.

Maitohuone sijaitsee navetan tienpuoleisessa päädyssä, johon maitoautolla pääsee helposti ilman, että tarvitse ajaa ympäri pihaa. ”Tämä ei ole kuitenkaan bioturvan kannalta paras ratkaisu. Lehmien rehunjakovälineiden reitti risteää maitotauton reitin kanssa. Ratkaisuun kuitenkin päädyttiin, jotta rehulaitteilla ei tarvitse ajaa navetan takaa ja toisella sivulla kulkevien lantareittien yli”, Jonna kertoo ja täsmentää, että näin navetta saatiin muuten suunniteltua toimivammaksi.

Rehunjakoon, kuivitukseen sekä poikima- ja sairaskarsinoiden tyhjennykseen käytetään samaa pienkuormaaja, joka pestään heti likaisten töiden jälkeen. ”Tavoitteena on, että parin vuoden päästä meillä olisi toinenkin pienkuormaaja, jolloin olisi oma laite rehun jakoon toinen likaisiin töihin”, Jonna toteaa.

Jyrsijöiden lisäksi linnut voivat tuoda ikävän tuliaisen karjaan. Maitorantalan navetassa ikkunoita peittävät verkot, jotta lintuja ei pääsisi navettaan. Talvella ovet ovat kiinni, jolloin lintuja ei juuri näy.  Navetassa ei ole ruokintapöydän päällä istumapaikkoja, joten pöydälle ei päädy niitten ulostetta. Lintujen häätämiseen on harkittu BirdAlertin hankkimista ja hiehojen pihattoon ollaan hankkimassa ikkunaverkot.

Vierailijoita varten on selkeästi kyltein merkitty ovi ja tilan väki käyttää omaa sisääntuloaan. Oven takana on oikeaoppisesti tautisulku. Likainen ja puhdas puoli on erotettu penkillä. Omat ulkovaatteet ja kengät jätetään likaiselle puolelle. Puhtaalta puolelta vierailijat voivat valita itselleen sopivat tilan haalarit ja puhtaat saappaat. Puhtaalla puolella on käsienpesuallas, saippuaa ja kertakäyttöpapereita käsien kuivaukseen. Tautisulun avulla pyritään estämään vierailijoiden mukana tautien kulkeutuminen tilalle. Kun tilalla käy paljon vierailijoita, kasvaa myös riski tautien kulkeutumisesta.

Pehmeä vieroitus

Imettäjälehmien ja vasikoiden sekä poikivien kestokuivikekarsinat kuivitetaan oljella. Sairaskarsinat erotetaan näistä aina tarvittaessa. Sairastuneita eläimiä voidaan pitää myös robotin takakierrossa. Eläinlääkärinä Jonna pystyy arvioimaan, mitkä sairaudet ovat tarttuvia, eli milloin eläin on erotettava muista ja karsina tarvitsee erikoispuhdistuksen. Erilliset poikima- ja sairaskarsinat ovat varmin tapa, mutta kustannussyistä tilalla päädyttiin nykyiseen ratkaisuun.

Karsinoiden pehku vaihdetaan kolmen kuukauden välein, jolloin pohjalle levitetään kalkki desinfiointiaineeksi. Muutoin karsinat pidetään kuivina ja Stallreniä levitetään silloin tällöin. Jos karsinoihin tulee paljon eritteitä, otetaan kuiviketta reilummin pois ja tuodaan uutta tilalle. ”On tärkeä muistaa, että karsinat eivät saa olla liian täynnä. Poikimakarsinassa on kerrallaan enimmillään kaksi lehmää”, Jonna huomauttaa.

Tilalla käytetään imettäjälehmiä. Vasikat ovat emänsä kanssa noin 1–3 päivää. Jos imettäjälehmillä on ruuhkaa, pidetään vasikka pidempään oman emän luona. Vasikat ovat imettäjälehmien kanssa 2–3 kk ikään, jolloin ne vieroitetaan juotolta. Vieroitus tapahtuu aina pareittain, joitain poikkeuksia lukuun ottamatta.  Vieroitus on kaksivaiheinen, jossa aluksi vasikoille laitetaan nenäläppä, joka estää niitä imemästä, mutta vasikat saavat olla vielä imettäjien seurassa 1–2 viikkoa. Tänä aikana seurataan, että vasikka syö tarpeeksi rehua. Tämän jälkeen vasikat siirtyvät hiehopihattoon. Vieroitus on pehmeämpi ja vasikat harvemmin huutavat. Kaverin kanssa siirtyminen helpottaa muutosta ja on stressittömämpää.

Bioturvan näkökulmasta imettäjälehmät sisältävät riskin. Pikkuvasikoiden ja lehmien ollessa samassa tilassa voi lehmien tauteja siirtyä vasikoille. Vasikat kuitenkin kasvavat erittäin hyvin, koska voivat juoda niin paljon kuin haluavat ja ne myös voivat hyvin. Tämän ansioista vastustuskykykin pysyy hyvänä. Imettäjälehmät säästävät lisäksi hoitajien työtä.

Separoitua lantaa ja hyvää hygieniaa

Eläinten ryhmittelyn avulla hallitaan karjaan pääsevien tautien leviämistä sekä huomioidaan ruokinnassa jokaisen ryhmän tarpeet. Maitorantalan tilalta löytyy seuraavat ryhmät: poikivat, sairaat, ummessa olevat, lypsyssä olevat kahdessa ryhmässä, vieroitettavat, vuosikkaat sekä tiineet hiehot. Umpeutusviikon ajaksi lehmät laitetaan omaan ryhmään. Kestokuivikeparsille ja lypsävien osastolle on omat lantakolat ja juoma-astioille omat pesuharjat. Juoma-astiat pestään säännöllisesti ja lisäksi, jos ne ovat likaantuneet.

Lehmillä käytetään kuivikkeena separoitua lantaa. Tähän päädyttiin, koska haluttiin hyvin kuivitetut syväparret, joissa lehmien on kiva makoilla. Vaihtoehtoina olivat separoitu lanta tai hiekka. Hiekassa askarrutti sen vaikutus koneiden kestävyyteen sekä saatavuus ja hinta. Lantaa on saatavilla jatkuvasti ja se on kuivitusmuotona ekologinen. Separoitaessa fosfori jää kuivikkeeseen, joten pelloille ajettavassa lietteessä on vähemmän ravinteita. Separoitu lanta on kuivikkeena pehmeä eikä pölyä. Kuivike levitetään parteen pienkuormaajalla.

Robotilla on pääpesu kolme kertaa päivässä. Jos maito menee erotteluun, on sen jälkeen kevyempi pesu. Muuten jokaisen lehmän jälkeen tehdään kuuma höyryhuuhtelu. Utareterveys on ollut hyvä ja kliinisiä utaretulehduksia on ollut alle 10 % lehmistä. Tavoitteena olisi saada tulehduksien määrä vielä laskemaan, vaikka tilanne on nytkin jo hyvä. ”Myös jalostuksella on tärkeä rooli utareterveydessä”, Jonna toteaa. ”Liian pienet vetimet ottavat helpommin ilmaa, mikä aiheuttaa siten pöpöjen pääsyn utareeseen”, hän jatkaa.

Navetasta poistuttaessa saappaat on helppo pestä lantaiselta alueelta poistuttaessa pesupisteellä. Eläinten seasta lähdettäessä ei myöskään astuta ruokintapöydälle, vaan poistuminen tapahtuu käytävän kautta. Maitorantalan tilalla moni asia on bioturvallisuuden osalta pitkälle mietittyä, vaikka kompromissejakin on jouduttu tekemään. Voi olla, että jossain vaiheessa tilalla lypsää myös toinen robotti sekä tuotetaan biokaasua. Aika ja kannattavuuslaskelmat näyttävät.

Maitorantalan tila

Omistajat: Jonna ja Ville Nieminen

Karjasta hieman yli 50 % holsteinia, loput ayrshireä

Peltoa viljelyssä n. 100 ha

 

Teksti ja kuvat: Anna Oksa-Pulliainen. Artikkeli on julkaistu Faba-lehdessä 4/2023.